Siellä on lohtu ja rauha, irtipäästäminen, hiljaisuus lauha - ja paperinauha.

 

Pohjatar on sanaton yhden naisen esitys, jossa visuaalisuus ja fyysinen ilmaisu kietoutuvat näyttämöllisiksi metaforiksi kertoen Kalevalan Louhen tarinan naisen näkökulmasta. Pohjolan emäntä, monitulkintainen Louhi on arkkityyppinen tuhon jumalatar, johon liittyy kylmyys, karuus ja kuolema – syklin loppu ja uuden alku.

 

Kuten kuolemassa on läsnä uusi elämä, on myös tragediassa usein komedian siemen. Louhen tarinaa tarkastellaan esityksessä empaattisesti ja riemukkaan oivaltavasti mustalla huumorilla ja nukketeatterilla höystettynä. Tragikoominen Pohjatar-hahmo tuo valoa pimeyteen, iloa suruun ja lohtua lohduttomuuteen. Esityksen maailma rakentuu paperista, jonka haurauteen elämä on jättänyt painavan jäljen. Siinä näkyvät tahratut tarinat ja katkerat kertomukset: vihalla marinoidut muistot, joiden suojaan voi sukeltaa ja päänsä pimeyteen piilottaa, jos parempi vaihtoehto pelottaa.

 

Olen kaiken loppu ja alku. Olen kylmä karu erämaa, lohduton luminen taival. Olen tie syvään ytimeen, polku sisäiseen tajuntaan, luo itsen laajan ymmärryksen. Olen syntien sovittaja, sairauksien synnyttäjä, saattaja manan majoille. Olen villi ja vapaa, olen omavoimainen, en portto, en madonna, en joko tai vaan sekä että, koko spektri, maa, ilma, tulta ja vettä.​

 

Katsojapalautetta:

“Täydellisen elämyksen tarjosit, kiitos että näytit elämässä voivan olla jotakin suurenmoista!”

“Olet ilmiömäinen, tuhannet kiitokset!”

“Vahva, vaikuttava, erityisen koskettava esitys. Itkettävän ihana, hulvattoman hauska. Aivan kuin elävästä elämästä, vahvan, vaientumaan yritetyn naisen osa.”

 

En suostu muottiin, en laariin, en lokeroon, en sinun sanelemaksi enkä kielen kitkerän kirjaamaksi. Sukellan syvään itseeni, jätän järjen jälkeeni, tulen tunteen tuomaksi, sanan sallivan saattelemaksi.

​

ENG.

Strong and empathic solo performance about finding one’s own strength POHJATAR is a performance about feminine power.

 

It embraces femininity by telling the story of Louhi from the perspective of women. Louhi is a mythological matriarch from Finnish folklore. She is the ruler of death and destruction and has multiple counterparts in different cultures all over the world. In Pohjatar physical expression and visuality intertwine into a scenic metaphor, spiced up with puppetry and a touch of black humour.

 

The world of Pohjatar is built from paper, a strong, yet fragile material where  life has left heavy stains and marinated memories. Pohjatar is a multi-layered performance that interprets bodily selfautonomy and infertility. Above all, it is a story of daring to rise beyond the given part and where the courage to take over one’s own story and life comes to the spotlight. Pohjatar finds light in the shadows, joy in the sorrow and consolation in the desolation.